sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Erään peiton tilkkuja syntyy niin nopeasti, että samalla vauhdilla, kun vaihdoin Kaarrokeneuleeseen, ei vauhti ainakaan hidastunut. Mutta kättä vähän jomotti. Onneksi vain vähän. Olen tehnyt vähän yli kaksi mallikertaa. Ei tarvitse edelleenkään katsoa mallineuleen piirrosta. :o) Luulin, etten ikinä oppisi tuota ulkoa. "Nyt se on selkäytimessä," erästä blogaajaa lainatakseni, kiitos.
Ulkona ei vielä voi neuloa näppien jäätymättä. Mutta verhot kun aukaisee mahdollisimman sivuun ja on iso ikkuna, niin melkein kuin tässä kirjoittaisinkin ulkona.
Mammukalla jo toinen Kaarroke menossa! Teetkö pidemmän? Mitä muuten teet siitä ihanasta sinisestä Tennesseestä, josta ekan version aloitit?

Ei kommentteja: